Nuorten jääkiekossa jokainen pelaaja on yksilö, vaikka laji onkin joukkuepeliä. Yksilöllinen kehitys joukkueympäristössä tarkoittaa sitä, että valmentaja huomioi kunkin pelaajan omat tarpeet ja taitotason osana joukkuetta. Tällöin jokainen pelaaja voi kehittyä maksimaalisesti, mikä hyödyttää sekä yksilöä että koko joukkuetta. Ammattimainen juniorivalmentaja ymmärtää, että pitkäjänteinen menestys rakentuu yksilöiden kehityksen varaan, joukkueen valmennus on aina yksilövalmennusta.
Yksilöllisen kehityksen merkitys joukkueessa
Joukkue ei kehity ilman kehittyviä yksilöitä. Jokaisella nuorella pelaajalla on omat vahvuutensa, heikkoutensa ja oppimisnopeutensa. Kun valmennus panostaa yksilölliseen kehitykseen, pelaajat saavat eväät nostaa tasoaan ja tuoda paremman panoksen joukkueen hyväksi. Lajitiedon hankkiminen on helppoa, mutta todellinen haaste on yksilön kehittämisessä oikealla tavalla.
Toisin sanoen valmentajan tulee keskittyä ihmiseen pelaajan takana, tämä ei tietenkään aina 20-30 pelaajan joukkueissa ole mahdollista, mutta tahtotila siihen on hyvä olla. Kun jokainen pelaaja tuntee olevansa tärkeä ja kehittyvänsä, myös joukkuehenki vahvistuu ja harjoittelun ilmapiiri pysyy positiivisena.
Yksilöllinen fokus ei tarkoita joukkuepelaamisen unohtamista, vaan sen ymmärtämistä, että jokainen rooli joukkueessa vahvistuu, kun taustalla on henkilökohtainen kehitys. Joukkuevalmennuksen ei tarvitse olla joko joukkueen etu edellä tai yksilökeskeinen valmennus, vaan parhaan tuloksen saa yhdistämällä nämä molemmat. Se on paperilla hyvin helppoa, mutta sen jalkauttaminen seuraan on toki oma asiansa ja vaatii seuran urheilullisen puolen aktiivista johtamista. Kentältä on kuulunut positiivista edistystä asiasta – olemme huomanneet ja kuulleet, että useissa seuroissa on otettu strategiaan yksilökeskeinen valmennus osaksi iso kuvaa. Innolla odotamme näkevämme tämän tulosta Suomen juniorikiekkoilussa!
Tuen tarjoaminen eri tasoisille pelaajille
Nuorten joukkueissa pelaajien tasoerot voivat olla suuria. Samassa harjoituksessa voi olla sekä vasta-alkajia että pidemmälle kehittyneitä junioreita. Valmentajan ammattitaitoa on tukea eri tasoisia pelaajia siten, että jokainen kokee onnistumisia ja haasteita sopivassa suhteessa. Käytännössä tämä tarkoittaa harjoitteiden ja ohjeiden soveltamista kunkin pelaajan taitotason mukaan:
- Räätälöidään harjoitteet tarvittaessa. Esimerkiksi luisteluharjoitteissa aloittelijalle riittää perusluistelu oikealla tekniikalla, kun taas edistyneemmälle voi lisätä mukaan kiekonkäsittelyä tai nopeuselementtejä. Samassa harjoitteessa voi siis olla eri vaikeustasoja rinnakkain.
- Annetaan eriytettyjä tavoitteita ja palautetta. Aseta kullekin pelaajalle henkilökohtaista palautetta. Yksi keskittyy vaikkapa rannelaukauksen voimaan, toinen tarkkuuteen. Joukkueharjoituksissa voit mainita tavoitteet ohimennen (”Eelis ja Roni, yrittäkää jokaisessa laukauksessa saada enemmän painoa mailan päälle” tai “Jasper, keskity tänään osumatarkkuuteen, yritä saada veto nousemaan maalivahdin hartian korkeudelle”). Näin kokeneempikin pelaaja haastaa itseään, eikä vasta-alkaja lannistu liian vaikeista tehtävistä.
- Kannustetaan ja tuetaan yksilöllisesti: Huomaa pienetkin edistysaskeleet jokaisen pelaajan kohdalla. Vähemmän kehittyneelle pelaajalle positiivinen palaute perusasioidenkin onnistumisesta on tärkeää itseluottamuksen kasvattamiseksi. Kokeneemmillekin pelaajille tunnustus hyvästä yrityksestä tai uuden taidon oppimisesta on arvokasta. Kun kukin pelaaja tuntee saavansa huomiota ja tukea, motivaatio harjoitella ja kehittyä pysyy korkealla.
Tärkeää on myös harjoittelun ilmapiiri. Jokainen saa edetä omaa tahtiaan ilman pelkoa virheistä. Valmentaja luo ilmapiirin, jossa on normaalia, että jokainen oppii eri vauhdilla. Eri tasoiset pelaajat voivat oppia myös toisiltaan – pariharjoitteissa kokeneempi voi toimia esimerkkinä ja tsempparina aloittelijalle. Kun valmentaja tunnistaa pelaajien yksilölliset tarpeet ja vastaa niihin, jokainen pelaaja roolista riippumatta tuntee olevansa osa joukkuetta ja saa onnistumisen tunteita.
Käytännön valmennusmenetelmät jäällä
Käytännönläheisessä valmennuksessa korostuvat pienet teot harjoituksissa. Jäällä valmentajan on usein haastavaa antaa huomiota yhtä aikaa kaikille, mutta oikeilla menetelmillä voi maksimoida yksilöllisen tuen. Muista seuraavat periaatteet jäällä:
- Lyhyet ja selkeät ohjeet. Anna kerralla vain 1–3 neuvoa tai palautetta yhdelle pelaajalle. Liian monen ohjeen antaminen yhtä aikaa kuormittaa nuoren pelaajan kykyä omaksua tietoa. Esimerkiksi, jos pelaajan luisteluasento vaatii korjausta, keskity yhteen keskeiseen asiaan (esim. ”muista koukistaa polvia hieman enemmän”) ennen kuin annat seuraavan neuvon. Enemmän ei ole missään nimessä parempi palautteenannossa – liiallinen ohjeiden määrä voi jopa hidastaa oppimista. Nuorille vielä jo edes luistimet jalassa jäällä tekemisen luo haasteen ja sitä suuremmalla syyllä neuvojen antamisen oikea-aikaisuus ja henkilökohtaisuus on tärkeää. Parempi on antaa yksi neuvo ja seurata, kuinka pelaaja pyrkii korjaamaan suoritustaan.
- Yksi asia kerrallaan -periaate. Keskity yksilön kannalta kulloinkin tärkeimpään kehityskohteeseen. Jos harjoitellaan vaikkapa syöttämistä, älä yritä samalla kertaa hioa luistelua, vaan pidä fokus syötön tekniikassa jokaisen pelaajan osalta. Kun yksi osa-alue kehittyy riittävästi, voit siirtyä seuraavaan.
- Asteittainen vaikeustason nosto. Kun pelaajan taidot paranevat, lisää haasteita vähitellen. Jos pelaaja on oppinut tekemään tietyn harhautuksen hitaassa vauhdissa, pyydä häntä kokeilemaan sitä pelinomaisessa nopeudessa. Tai kun perustekniikka on hallussa ilman vastustajaa, ota mukaan painetta (esim. puolustaja häiritsemään). Tällainen progressiivinen harjoittelu varmistaa, että pelaaja ei jämähdä mukavuusalueelleen, vaan kehittyy jatkuvasti. On tärkeää tunnistaa oikea hetki vaikeuttaa harjoitetta – liian aikaisin nostettu taso turhauttaa, liian myöhään nostettu taso tylsistyttää.
- Yksilö kerrallaan huomioiminen. Vaikka harjoitus tehdään ryhmänä, valmentaja voi vuorotellen keskittyä kuhunkin pelaajaan. Esimerkiksi pienpelin aikana voit päättää seuraavasi yhtä tiettyä pelaajaa hieman tarkemmin parin vaihdon ajan ja antaa hänelle henkilökohtaista palautetta heti tuoreeltaan. Seuraavalla kierroksella keskityt toiseen pelaajaan. Näin jokainen saa vuorollaan yksilöllistä huomiota, vaikka koko ryhmä harjoittelee samaan aikaan. Vinkki! Tässä voi käyttää jopa exceliä apuna ihan kuin pelivuorojenkin jakamisessa, jos seurattavia pelaajia pitää jakaa usealle treenikerralle.
Näiden asioiden avulla harjoituksista tulee pelaajalähtöisempiä. Pelaajat uskaltavat kokeilla uusia taitoja, kun tietävät, että valmentaja antaa heille tilaa yrittää ja oppia eikä kaada liikaa informaatiota kerralla. Samalla he saavat riittävästi haastetta kehittyäkseen. Tällainen oppimisympäristö kehittää itseluottamusta: kun pelaaja oivaltaa itse ja onnistuu vaiheittain vaikeutuvissa tehtävissä, usko omaan tekemiseen kasvaa. Näitä raameja me hyödynnämme myös omissa pienryhmävalmennuksissa ja niille voi jopa luoda numeraalisia tavoitteita, kuten että anna jokaisen harjoitteen aikana pelaajalle 3-5 henkilökohtaista vinkkiä. Tämä myös auttaa siinä, että valmennuksen taso säilyy yhtä laadukkaana riippumatta kuka milläkin pisteellä valmentaa (olettaen että joukkueen valmentajat pystyvät analysoimaan oikeita asioita).
Teknologia apuna valmennuksessa – harkitusti
Nykyaikainen teknologia tarjoaa valmentajalle uusia työkaluja yksilöllisen kehityksen tueksi. Teknologian hyödyntäminen voi tuoda harjoitteluun lisäarvoa, kun sitä käytetään harkitusti ja selkeä tavoite mielessä.
- Videoanalyysi. Jo älypuhelimella tai tabletilla voi kuvata pienen videopätkän pelaajan suorituksesta – olipa kyse luistelutekniikasta, laukauksesta tai vaikkapa maalivahdin torjunta-asennosta. Videon avulla pelaaja näkee konkreettisesti, miltä hänen tekemisensä näyttää, ja valmentajan on helpompi selittää, mitä korjattavaa löytyy. Esimerkiksi voit näyttää pelaajalle hidastetusti hänen luistelupotkunsa ja kiinnittää huomiota jalan ojennukseen. Yhdessä läpikäyden videopalautteen vaikutus on tehokas, ja nuori oppii visuaalisen havainnoinnin kautta.
- Analytiikka ja seuranta. Vanhemmissa juniori-ikäluokissa voidaan hyödyntää yksinkertaisia seurantatyökaluja, kuten sykemittareita tai harjoittelun seurantasovelluksia. Pelaaja voi pitää kirjaa omatoimisista harjoitteistaan puhelimeen tai sovelluksen kautta.
On tärkeää huomata, että nämä ratkaisut ovat vain apuvälineitä. Ne eivät itsessään kehitä pelaajaa, ellei valmentaja hyödynnä sitä oikein. Video ja data eivät korvaa inhimillistä vuorovaikutusta, mutta ne voivat tukea sitä. Teknologian avulla valmentaja saa tarkempaa tietoa ja uusia näkökulmia, joiden pohjalta antaa palautetta. Esimerkiksi videon perusteella annettu palaute on konkreettisempaa kuin kerrottu ja jollekin tämä saattaa olla myös parempi keino ymmärtää kehityskohde. Muista kuitenkin aina miettiä, palveleeko jokin tekninen työkalu juuri sinun joukkueesi ja pelaajiesi kehitystä, usein yksinkertaisin ratkaisu (kynä ja paperi tai ihan vain keskustelu) toimii parhaiten.
Valmentajan läsnäolo ja yksilöllinen palaute
Vaikka teknologia tuokin uusia mahdollisuuksia, mikään ei voita valmentajan läsnäolon merkitystä. Nuori pelaaja aistii välittömästi, onko valmentaja aidosti kiinnostunut hänen kehityksestään. Läsnä oleva valmentaja kuuntelee, katsoo silmiin, kannustaa ja korjaa tarvittaessa ja läsnäolevien aikuisten merkitys nuorille on todella suuri, jopa lajimotivaation kannalta. Kehittyäkseen pelaaja tarvitsee tunteen, että valmentaja on sitoutunut auttamaan juuri häntä onnistumaan.
Yksilöllinen palaute on tehokkainta silloin, kun se annetaan oikea-aikaisesti ja henkilökohtaisesti. Heti suorituksen jälkeen annettu konkreettinen palaute jää parhaiten mieleen: esimerkiksi ”Hieno harhautus! Huomasitko, miten onnistuessasi pidit katseen ylhäällä?” tai ”Koita seuraavalla kerralla liu’uttaa kiekkoa hieman kauemmas jaloistasi laukaisussa, niin saat siihen enemmän voimaa.” Tällainen palaute on spesifiä, rakentavaa ja keskittyy kehityskohteisiin, joihin pelaaja voi itse vaikuttaa. On myös hyvä kysyä pelaajalta itseltään, miltä suoritus tuntui tai mitä hän ajatteli tehdessään – vuorovaikutus tekee palautteesta keskustelua yksipuolisen luennon sijaan.
Muista huomioida pelaajan persoonallisuus ja tunteet palautetta antaessa. Joku nuori on vastaanottavaisempi suoraan kritiikkiin, kun taas toinen tarvitsee pehmeämpää lähestymistä ja enemmän kehuja jaksaakseen yrittää uudelleen. Turvallinen ilmapiiri, jossa pelaaja uskaltaa epäonnistua ja yrittää uudestaan, on edellytys oppimiselle. Valmentajan läsnäolo tarkoittaa myös henkistä tukea. Ole paikalla, kun pelaajalla on vaikeaa, esimerkiksi jos itseluottamus horjuu huonon pelin jälkeen ja auta häntä näkemään epäonnistumisetkin oppimiskokemuksina.
Läsnäolo näkyy lisäksi pienenä ylimääräisenä vaivannäkönä. Se voi olla vaikkapa sitä, että jututat jokaista pelaajaa lyhyesti harjoitusten lomassa tai niiden päätteeksi: ”Mitä kuuluu?”, ”Miltä tuntui tuo uusi harjoite?” tai ”Onko jotain, mihin toivoisit apua?”. Tällaiset keskustelut antavat pelaajille viestin, että heistä välitetään yksilöinä. Samalla valmentaja saa arvokasta tietoa siitä, mikä motivoi kutakin pelaajaa, tai missä he kokevat haasteita.
Yksilön huomioiminen on menestyvän joukkueen perusta
Yksilöllisen kehityksen vaaliminen joukkueympäristössä tulisi olla nuorten jääkiekkovalmennuksen ydinosaamista. Parhaat valmentajat ymmärtävät, että jokainen pelaaja kulkee omaa polkuaan ja valmentajan tehtävä on tasoittaa tuota polkua, kannustaa matkalla ja antaa oikeat työkalut edetä. Kyse on tasapainosta: samalla kun rakennetaan yhteispeliä ja joukkueen taktista osaamista, pidetään huoli, että kukaan yksilö ei jää huomiotta tai vaille kehittymismahdollisuuksia.
Yksilölliseen valmennukseen panostaminen näkyy pitkällä aikavälillä: pelaajat kehittyvät taidoissaan, itseluottamus kasvaa ja intohimo lajiin syvenee. Samalla joukkueen suoritus paranee, kun jokainen pystyy tuomaan parhaansa peliin. Ollaan läsnä, annetaan rakentavaa palautetta ja hyödynnetään tarvittaessa uusia työkaluja. Näin luodaan ympäristö, jossa nuoret jääkiekkoilijat voivat kasvaa taitaviksi pelaajiksi ja itsevarmoiksi nuoriksi aikuisiksi sekä kentällä että sen ulkopuolella.
