Joka vuosi sama ilmiö: kun U20 MM-kisat käynnistyvät, jääkiekko alkaa tuntua taas vähän taianomaisemmalta. Nuorten peleissä on jotakin, mitä aikuisten tasolta ei aina löydy – ennakkoluulottomuutta, rohkeutta ja vauhtia, joka näyttää välillä siltä kuin pelaajat olisivat yhdistäneet maailmanluokan taidon ja pihapelien vilpittömän intohimon.
Meidän näkökulmasta nämä kisat ovat paras mahdollinen hetki 7–14-vuotiaiden pelaajille oppia katsomalla. Ei vain fiilistellä maaleja ja taklauksia, vaan oikeasti seurata yksittäisiä pelaajia ja heidän valintojaan. Vanhemmille tämä on myös mainio tilaisuus avata keskustelua pelistä – ja näyttää lapselle, miten huipulle päässeet nuoret tekevät ratkaisuja, virheitä ja onnistumisia vaihto vaihdolta.
Miksi nuorten MM-kisat ovat niin täydellisiä oppitunteja?
Nuorten peleissä on edelleen näkyvissä se sama rohkeus, josta jokainen pelaaja aloittaa uransa: uskallus yrittää.
Aikuisten peleissä rakenne, pelitapa ja riskienhallinta ovat kaiken keskiössä. Nuorten kisoissa taas näkee:
- Rohkeita ratkaisuja – välillä jopa hullunrohkeita, mutta juuri siksi niin opettavaisia.
- Yksilöiden loistavia hetkiä – pelaajat, joille on annettu lupa kantaa kiekkoa ja kokeilla.
- Virheitä, joista seuraa maaleja molempiin päihin – mutta virheet ovat toki opettavaisimpia hetkiä.
- Rajoittamatonta itseluottamusta – taito yhdistettynä nuoruuden pelottomuuteen.
Kun katsot näitä pelejä omien lasten kanssa, suosittelemme muuttamaan katselutapaa hieman:
Katso peliä vaihto kerrallaan – seuraa yhtä pelaajaa
Moni lapsi (ja aikuinen) seuraa peliä kokonaisuutena. Mutta nuorten kehittymisen kannalta paljon hyödyllisempää on seurata yhtä pelaajaa kerrallaan.
Valitse tietty hyökkääjä tai puolustaja ja katso esimerkiksi:
Kiekollinen pelaaminen
- Mihin pelaaja hakeutuu saadakseen kiekon?
- Osaako hän rytmittää (eli nopeuttaa tai hidastaa) peliä tilanteen mukaan?
- Miten hän käyttää luistelua tilan luomiseen?
Kiekoton pelaaminen
- Miten hän liikkuu ennen kuin kiekko tulee hänelle?
- Miten hän tukee joukkuekavereita?
- Miten hän reagoi kiekon menetyksiin?
Puolustaminen
- Miten hän sijoittuu yleisesti ja puolustaako käyttäen mailaa?
- Kuinka hän lukee tilanteita suhteessa kiekkoon ja vastustajaan?
Hyökkäysalueella
- Millaisia vaihtoehtoja hän käyttää: syöttö, kiekonsuojaus, paikanvaihto?
- Kuinka hän rakentaa maalipaikan itselleen tai muille?
Maiden väliset erot – mitä juniori voi oppia?
Sveitsi – yksi viimevuosien kovimmista nousijoista
Viime vuosien data näyttää selvästi, että Sveitsi on noussut vauhdilla maailman kärjen kantaan.
He ovat panostaneet erityisesti yksilön taitoon ja luisteluun, ja se näkyy. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Sveitsistä on varattu NHL:ään lähes saman verran pelaajia kuin monista perinteisistä suurmaista. Sveitsin U20-menestys ei ole sattumaa. Se perustuu samaan pitkäjänteiseen rakenteeseen, joka on nostanut koko sveitsiläisen jääkiekon tasoa viimeisen 10–15 vuoden aikana. Kun tarkastellaan dataa ja huippu-urheilun rakenteita, kolme asiaa nousee esiin: ammatillistunut kotimainen sarja, järjestelmällinen pelaajakehitys ja vahva kilpailuympäristö. Toisinsanoen he ovat tehneet samaa systemaattista kehitystyötä, jota jääkiekon suurmaissa on tehty pitkään, esimerkiksi siellä on lisätty taitovalmennusta juniorikiekkoiluun ja oletettavasti resurssit ovat pääsääntöisesti myös kunnossa ja nämä ovat osasyynä viime vuosien nousuun.
Ruotsi – henkilökohtainen taito ja pelin lukeminen
Ruotsalaisessa jääkiekossa ja kansainvälisesti moderni pelaajakehitys korostaa vahvasti yksilön taitojen merkitystä ennen joukkuejärjestelmää, erityisesti nuorissa ikäluokissa. Tutkimusten mukaan varhainen, liian jäykkä systeemipelaaminen voi jopa hidastaa kehitystä, kun taas joustavuus, leikki, kokeileminen ja pelaajan kokonaisvaltainen kehittäminen (fysiikka, tekniikka, taktiikka, psykologia) luovat paremmat edellytykset pitkän aikavälin onnistumiselle. Tavoitteena on pitää lapset ja nuoret lajin parissa mahdollisimman pitkään tarjoamalla ympäristö, jossa he kokevat osaamista, kehittyvät ja nauttivat pelaamisesta, mikä on myöhemmin huippupelaajien perusta.
Ruotsalainen jääkiekko on siirtynyt kollektiivin korostamisesta kohti vahvempaa yksilölähtöisyyttä. Siellä järjestelmät ovat riittävän joustavia, jotta ne tukevat eri tahtiin kehittyviä pelaajia ja antavat tilaa taitojen kasvulle. Ajatellaan että huippupelaajia ei voi “pakottaa esiin” varhaisilla, tiukoilla rakenteilla – he kasvavat ympäristöissä, joissa yksilö saa kehittyä omassa tahdissaan ja nauttia matkasta.
Tämä on toki henkilökohtaista analyysia ja on Ruotsissa myös noin 20 000 juniorikiekkoilijaa enemmän kuin Suomessa. Mutta osaksi näistä syistä heiltä nousee vuosi toisensa jälkeen pelaajia, jotka ovat taitotasoltaan SHL -pelaajia jo 18-19-vuotiaana.
Suomi – kokonaisvaltainen pelaaja
Suomen vahvuus on aina ollut: peliäly + kurinalaisuus + yhteistyö.
Suomalaiset 17–20-vuotiaat ovat data-analyysien mukaan maailman huippua erityisesti:
- puolustuspelin ratkaisuissa
- kiekottomassa pelaamisessa
- kontrolloidussa viisikkopelaamisessa
Kun tarkastelee viime vuosien U20-tason suorituksia, yksi kysymys nousee väistämättä esiin: kun Suomessa on niin paljon osaamista, tutkimusta ja ymmärrystä luistelusta, miksi se ei näy nuorten maajoukkueen pelissä?
Mutta kysymys ei ole siitä, mitä valmennus koko Suomen tasolla suuntaa-antavasti painottaa, vaan siitä, miten hyvin tämä toteutuu arjessa, jokaisessa seurassa ja jokaisessa harjoitusviikossa. Toisin sanoen: tieto on olemassa, mutta valuuko se junnuvalmennukseen ja näkyykö se pelaajien kehityksessä?
Suomessa yksilötaito tulee edelleen helposti isoon rooliin vasta U18-U20-junnuissa, jolloin osassa kehityskohteista saatetaan olla jo takamatkalla. Seuroissa saattaa olla taitovalmentajia, mutta heidän aikansa keskittyä yksilöihin on tottakai resurssikysymysten takia usein vähäistä ja painotus kilpaputki vaiheessa. Näiden taitojen rakentaminen kun pitäisi alkaa jo U10–U12-ikäluokissa.
Tämä on ehkä se suurin ero, joka viime vuosina on alkanut näkyä:
Suomessa ei välttämättä tehdä liian vähän treeniä – mutta saatamme tehdä liian vähän oikeanlaista treeniä juuri niissä ikäluokissa, joissa erot syntyvät.
Siksi oikeampi johtopäätös ei ole se, että suomalainen luistelutaito olisi heikkoa, vaan se, että:
- osaaminen ja tieto ovat olemassa, mutta niiden implementointi arkeen on epätasaista
- henkilökohtaisen taidon harjoittelu ei ole riittävän systemaattista varhaisissa vaiheissa
- muut maat ovat siirtäneet henkilökohtaisen taidon painotuksen osaksi koko junioripolkua – ei vain vanhempiin ikäluokkiin
Kanada & USA – jatkuvuus ja vauhti
Pohjois-Amerikassa U20-maajoukkueita kutsutaan usein viimeiseksi testiksi ennen NHL-läpimurtoa. Se ei ole pelkkää markkinointipuhetta, vaan heijastus siitä, miten syvälle henkilökohtainen kehitys ja kilpailullinen ympäristö on juurtunut heidän valmennusfilosofiaansa.
Siellä huippuluokan kilpailu alkaa varhaisesta iästä: pelaajat kasvavat jatkuvasti haastetuksi tulemisen kulttuuriin, jossa jokainen jääharjoitus ja jokainen peliminuutti on tilaisuus näyttää omaa potentiaalia. Tämä tuottaa valtavan pelaajamassan, joka on tottunut elämään paineen alla, kilpailemaan ikäluokkansa parhaita vastaan ja ennen kaikkea kehittymään virheiden kautta.
Pelin identiteetti rakentuu vauhdin ympärille. Pohjoisamerikkalainen juniorikiekko on nopeaa, suoraviivaista ja intensiivistä ja juuri vauhdin keskellä pelaajien on opittava tekemään ratkaisuja. Siksi pelirohkeuden vaaliminen on yksi heidän valmennuksensa kulmakivistä. Pelaajia rohkaistaan yrittämään, haastamaa kiekolla ja tekemään luovia ratkaisuja, vaikka välillä se tarkoittaa epäonnistumista. Filosofia on yksinkertainen: virheet eivät ole ongelma, jos ne syntyvät pelaajan yrittäessä tehdä jotain riittävän vaativaa.
Vaikka Kanadan ja USA:n parhaat pelaajat ovat usein jo NHL:ssä, U20-joukkueet ovat silti täynnä tulevia NHL-nimiä. Ne toimivat ikään kuin näyteikkunana: tämän turnauksen taso ja pelitempo vastaavat jo pitkälti sitä maailmaa, johon pelaajat ovat astumassa. Siksi jokainen vaihto on arvokas, se on mahdollisuus osoittaa, että pelaaja pystyy pelaamaan vauhdikkaassa, rohkeassa ja kilpailullisessa ympäristössä, joka muistuttaa NHL:ää enemmän kuin mikään muu junioriturnaus.
Juuri nämä erot maiden ja niiden pelaajien välillä tekevät nuorten MM-kisoista niin kiehtovat: ne paljastavat, keitä näemme seuraavina vuosina NHL:n kokoonpanoissa ja kenellä on kyky ottaa viimeinen askel ennen ammattilaisuraa.
Miksi tämä kaikki on tärkeää 7–14-vuotiaille?
Koska mallit tarttuvat.
Tässä iässä nuori oppii valtavan paljon vain katsomalla:
- miten huippupelaaja kääntää päätään ennen syöttöä
- miten hän reagoi kiekonmenetykseen
- miten jalat toimivat ahtaassa tilassa
- miten itseluottamus näkyy pienissä ratkaisuissa
Tässä iässä katselusta tulee usein se ensimmäinen kipinä tietoiselle harjoittelulle:
”Hei, mä haluan oppia tuon.”
Miten hyödynnätte kisat kotona? Vinkit kotiin:
- Valitse etukäteen yksi pelaaja vaihdossa.
- Keskustelkaa: mikä ratkaisu oli hyvä? Mikä voisi olla parempi?
- Huomatkaa virheet, myös ikäluokkansa huiput tekevät niitä jatkuvasti.
- Katsokaa luistelussa pelinopeutta ja monipuolisuutta.
U20-kisat ovat täynnä pelaajia, jotka olivat 10-vuotiaana juuri samanlaisia kuin teidän lapsenne: innokkaita, vähän villejä, joskus liian rohkeita, mutta rakastuneita peliin.
Jos tästä blogista jää yksi asia mieleen, se on tämä: Nuorten rohkeus on se, mikä tekee heistä huippuja. Annetaan lapsille lupa yrittää pelkäämättä virheitä.
