Juniorikiekkoilijoiden fyysinen harjoittelu vaatii huolellista suunnittelua, jossa huomioidaan kasvun ja kehityksen erityispiirteet. Tässä artikkelissa käsittelemme kolmea yleistä virhettä, joita tehdään usein nuorten jääkiekkoilijoiden fyysisessä harjoittelussa – sekä tapoja välttää ne.
1. Liiallinen varovaisuus harjoittelun aloittamisessa
Yleinen myytti on, että voimaharjoittelu tai intensiivisempi fyysinen harjoittelu olisi lapselle haitallista. Todellisuudessa oikein toteutettu ja valvottu voimaharjoittelu on lapsille täysin turvallista ja jopa suositeltavaa. Monipuolinen fyysinen harjoittelu edistää luuston kehitystä, lihasvoimaa ja motorisia taitoja ilman, että se vaikuttaa negatiivisesti pituuskasvuun.
Esimerkiksi monissa jääkiekkoseuroissa lapset, jotka aloittavat hallitun ja leikinomaisen voimaharjoittelun jo 8–10-vuotiaina, hallitsevat vartaloaan ja liikkeitään paremmin kuin ne, jotka aloittavat vasta myöhemmin. Tämä näkyy sekä jäällä ketterämpinä liikkeinä että vähempinä loukkaantumisina.
Nuorten fyysinen harjoittelu kannattaa aloittaa ajoissa. Varhainen harjoittelu hyödyntää herkkyyskausia, jolloin lapsi oppii motorisia taitoja erityisen nopeasti. Monipuolinen liikkuminen, ketteryys- ja tasapainoharjoittelu sekä ikätasoon sopiva voimaharjoittelu luovat vahvan pohjan paitsi jääkiekkoilulle myös koko elämän kestävälle fyysiselle hyvinvoinnille.
2. Liian aikainen erikoistuminen yhteen lajiin tai rooliin
Moni uskoo, että menestys jääkiekossa vaatii jo varhain täyttä erikoistumista yhteen lajiin tai pelipaikkaan. Tosiasiassa liian varhainen erikoistuminen nostaa loukkaantumisriskiä, vähentää harjoittelun mielekkyyttä ja lisää uupumisen mahdollisuutta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että monipuolinen lajitausta ja erilaisten liikuntakokemusten kerääminen lapsena edistävät pitkäjänteistä motivaatiota, parempaa koordinaatiota ja vähentävät rasitusvammojen riskiä.
Esimerkiksi monet NHL-pelaajat ovat lapsena pelanneet jääkiekon lisäksi muitakin lajeja, kuten jalkapalloa, koripalloa tai salibandya. Nämä erilaiset liikuntakokemukset ovat kehittäneet heidän kehonhallintaansa ja ketteryyttään monipuolisesti, mikä näkyy myöhemmin jäällä monipuolisina taitoina ja parempana fyysisenä kestävyytenä.
Kannattaa siis rohkaista nuorta urheilijaa kokeilemaan eri lajeja ja rooleja. Monipuolisuuden kautta rakennetaan kestävämpi urheilullinen pohja.
3. Aikuisten harjoitusmallien soveltaminen sellaisenaan nuorille
On houkuttelevaa ottaa mallia aikuisten harjoitusohjelmista ja soveltaa niitä nuorille urheilijoille. Tämä on kuitenkin virhe. Lasten ja nuorten kehot ovat vielä kehitysvaiheessa, eivätkä samat harjoitukset ja kuormitukset ole heille sopivia. Nuorten harjoittelun tulee olla teknistä, nopeuspainotteista ja taitoja kehittävää – ei vain raskasta voimaharjoittelua tai pitkää kestävyysharjoittelua.
Esimerkiksi eräässä suomalaisessa junioriseurassa otettiin käyttöön aikuisten liigajoukkueelta kopioitu voimaharjoitusohjelma 13-vuotiaille pelaajille. Pian huomattiin, että nuoret pelaajat alkoivat kärsiä rasitusvammoista, koska harjoitteet olivat liian intensiivisiä eivätkä sopineet heidän kehitysvaiheeseensa. Ongelma korjaantui, kun ohjelmaa kevennettiin ja alettiin painottaa enemmän nopeus-, ketteryys- ja liikkuvuusharjoituksia.
Jääkiekossa tarvitaan erityisesti nopeutta, ketteryyttä ja räjähtävää voimantuottoa, joten näiden ominaisuuksien harjoittelun tulisi olla painopisteenä nuorten treeneissä. Lisäksi harjoittelun on oltava mukautuvaa: nuoren keho muuttuu nopeasti kasvupyrähdysten aikana, joten harjoittelun kuormitusta ja harjoitetyyppejä tulee mukauttaa nuoren kehitysvaiheeseen sopiviksi.
Yhteenveto
Nuorten jääkiekkoilijoiden fyysistä harjoittelua suunnitellessa avainasemassa on oikea-aikaisuus ja yksilöllisyys. Välttämällä liiallista varovaisuutta, liian aikaista erikoistumista sekä aikuisten harjoitusmallien kopioimista nuorille voidaan rakentaa vahva perusta sekä jääkiekkouralle että koko elämän kestävälle liikunnallisuudelle. Käytännön esimerkit osoittavat, että monipuolisuus ja kehitysvaiheiden huomioiminen kantavat hedelmää sekä pelisuorituksissa että terveydessä.
