Irtokiekkotilanteet näyttävät usein yksinkertaisilta.
Kiekko pomppaa vapaaksi, kaksi pelaajaa lähtee sitä kohti ja toinen ehtii ensin. Katsomosta tilanne voi näyttää siltä, että toinen vain halusi kiekkoa enemmän, oli rohkeampi tai ”vain” luisteli nopeammin.
Näilläkin asioilla on merkitystä.
Mutta usein irtokiekkoon ehtiminen ratkeaa jo ennen varsinaista kamppailua: siihen, kuka lukee tilanteen nopeammin ja kuka saa ensimmäiset askeleet tehokkaammin liikkeelle.
Jääkiekossa pienet erot näkyvät isoina asioina. Jos pelaaja tunnistaa tilanteen vähän aikaisemmin, lähtee oikeaan suuntaan ja saa ensimmäiset potkut heti viemään itseään kohti kiekkoa, hän voi ehtiä tilanteeseen ensimmäisenä, vaikka lähtötilanne näyttäisi tasaiselta.
Ensin pitää lukea peliä
Irtokiekkoon ehtiminen ei ala jaloista, vaan havainnoinnista.
Pelaajan pitää tunnistaa, mihin kiekko on menossa, kuka on lähimpänä, milloin kannattaa lähteä ja mihin suuntaan ensimmäinen liike pitää tehdä.
Tämä on pelinlukua.
Hyvä pelaaja ei reagoi vasta silloin, kun kiekko on jo selvästi vapaana. Hän osaa ennakoida, että syöttö voi katketa, kiekko voi pomppia tiettyyn tilaan tai vastustaja voi menettää kiekon paineen alla.
Kun pelaaja tunnistaa tämän ajoissa, hän on jo valmis lähtemään.
Mutta kun päätös lähtemisestä on tehty, seuraava ratkaiseva asia on luistelu.
Ensimmäiset 6–8 potkua ovat kriittisiä
Irtokiekkotilanteessa pelaajalla ei ole aikaa käynnistyä hitaasti.
Ensimmäisten potkujen aikana tärkeintä ei ole pitkä liuku tai mahdollisimman matala peliasento. Tärkeintä on saada jalat nopeasti liikkeelle, lyhentää jääkontaktiaikaa ja suunnata jokainen askel kohti kiekkoa.
Tämä on asia, joka menee helposti sekaisin.
Usein jääkiekossa puhutaan siitä, että pelaajan pitää luistella matalassa asennossa. Se pitää monessa tilanteessa paikkansa, mutta lähdössä asia ei ole aivan niin yksinkertainen.
Kun pelaaja ottaa ensimmäisiä teräviä potkuja, asento on usein hieman pystympi kuin silloin, kun vauhti on jo päällä. Syynä on se, että alussa jalan pitää käydä nopeasti jäässä ja palautua nopeasti seuraavaan askeleeseen.
Jos ensimmäinen potku on liian pitkä, jalan palautuksessa kestää. Silloin jalkojen tahti hidastuu ja pelaaja menettää aikaa.
Irtokiekkolähdössä ei siis haeta heti pitkää ja liukuvaa potkua. Ensin haetaan terävyyttä, nopeaa rytmiä ja etenemistä oikeaan suuntaan. Kun vauhti kasvaa, jääkontaktiaika voi pidentyä, liuku tulee mukaan ja peliasento voi laskea alemmas.
Yksinkertaisesti:
ensin pitää päästä nopeasti liikkeelle, vasta sen jälkeen luistelu muuttuu enemmän vauhdin ylläpitämiseksi.
Yleinen virhe: jalat liikkuvat, mutta pelaaja ei etene
Monella nuorella pelaajalla ongelma ei ole se, etteikö hän yrittäisi lähteä nopeasti.
Ongelma on se, että ensimmäiset askeleet eivät vie häntä tarpeeksi tehokkaasti kohti kiekkoa.
Tämä näkyy erityisesti suunnanmuutoksissa.
Pelaaja voi tehdä jarrutuksen, lähteä ristiaskelilla uuteen suuntaan ja näyttää ulospäin aktiiviselta. Mutta kun tilannetta katsoo tarkemmin, ensimmäiset yksi, kaksi tai jopa kolme askelta tapahtuvat lähes paikallaan.
Jalat käyvät, mutta pelaaja ei vielä liiku kunnolla kohti kiekkoa.
Tässä kohtaa vastustaja saa helposti etumatkan.
Hyvässä suunnanmuutoksessa ensimmäiset ristiaskel-askeleet vievät pelaajaa heti kohti uutta päämäärää. Sen jälkeen liike jatkuu normaalina eteenpäin vievänä kiihdytyksenä.
Tavoite ei ole vain tehdä nopeasti askelia. Tavoite on edetä nopeasti.
Irtokiekkoihin ehtimistä voi harjoitella
Totta kai pelaajilla on eroja nopeudessa, voimassa ja reagointikyvyssä. Mutta irtokiekkoihin ehtimistä voidaan kehittää.
Sitä voidaan harjoitella pelinlukuharjoitteilla, reagointiharjoitteilla, suunnanmuutoksilla, lähtönopeusharjoitteilla ja luistelutekniikalla, jossa keskitytään ensimmäisten askelten tehokkuuteen.
Tärkeää on, että harjoittelu ei jää vain tasolle “luistellaan kovaa”.
Pelaajan pitää oppia ymmärtämään, milloin lähdetään, mihin suuntaan lähdetään ja miten ensimmäiset askeleet saadaan viemään häntä heti kohti seuraavaa tilannetta.
Kun tämä kehittyy, vaikutus näkyy nopeasti pelissä.
Pelaaja ehtii useammin irtokiekkoihin, saa enemmän aikaa kiekon kanssa ja pystyy tekemään parempia ratkaisuja paineen alla.
Yhteenveto
Irtokiekkoon ehtiminen on vähän kuin liikennevaloista lähteminen.
Ensin pitää huomata, että valo vaihtuu vihreäksi. Sen jälkeen pitää lähteä heti oikeaan suuntaan. Jos jää hetkeksi sutimaan paikalleen, viereinen auto menee ohi, vaikka painaisit kaasua kovaa hetken päästä.
Jäällä tapahtuu sama asia.
Pelaajan pitää ensin nähdä, että kiekko on menossa vapaaksi. Sitten pitää reagoida nopeasti. Ja sen jälkeen ensimmäisten askelten pitää viedä heti kohti kiekkoa.
Alussa ei tarvita pitkää ja näyttävää potkua. Tarvitaan nopeat, terävät askeleet, joilla pelaaja saa itsensä nopeasti liikkeelle.
Jos pelaaja jää jarrutuksen jälkeen ottamaan pari askelta paikallaan, vastustaja ehtii edelle.
Jos ensimmäiset askeleet vievät heti oikeaan suuntaan, pelaaja saa etumatkan.
Eli todella yksinkertaisesti:
Näe tilanne ajoissa.
Lähde heti.
Ota terävät ensimmäiset askeleet kohti kiekkoa.
Älä jää sutimaan paikalleen.
Siinä on irtokiekkoon ehtimisen perusidea.
Blogitekstin kirjoittaja:
Joona Tolvanen
Luisteluvalmentaja Seguro Training
