Nuorena opitut asenteet ja taidot auttavat lasta nousemaan isompaan rooliin joukkueessa. Nuorelle jääkiekkoilijalle lisäjääaika on kullanarvoista – se merkitsee enemmän mahdollisuuksia kehittyä ja näyttää taitojaan. Moni vanhempi pohtii, miten oma lapsi voisi saada suuremman roolin joukkueessa. Valmentajat jakavat peliminuutteja sen perusteella, kehen he voivat luottaa. Jos valmentaja epäröi, pystyykö pelaaja auttamaan joukkuetta erityisesti tiukoissa tilanteissa, hän jää herkästi penkille. Tässä oppaassa käymme läpi kuusi käytännön keinoa, joiden avulla nuori pelaaja voi ansaita valmentajan luottamuksen ja sitä kautta enemmän jääaikaa. Kerromme, miksi kukin näistä taidoista tai asenteista on tärkeä valmentajille, ja miten vanhempana voit tukea lastasi kehittämään niitä.
Ole luotettava puolustussuuntaan
Valmentajat peluuttavat eniten pelaajia, joihin he luottavat puolustuspäässä. Puolustusvarma pelaaja on kullanarvoinen etenkin johtoasemassa ja ottelun loppuhetkillä. Valmentajan näkökulmasta “paras hyökkäys on täydellinen puolustus” – hänen on voitava luottaa, ettei pelaaja aiheuta omalla pelillään takaiskuja.
Vanhempana voit auttaa lasta ymmärtämään puolustuspelin arvon. Korosta arjessa, että maalien estäminen on yhtä tärkeää kuin maalien tekeminen. Kehu lastasi, kun hän tekee hyvän takakarvauksen, peittää laukauksen tai pitää oman pelaajansa kurissa puolustusalueella. Voitte yhdessä katsoa otteluita ja kiinnittää huomiota hyökkääjien puolustusasenteeseen – esimerkiksi miten huippupelaajat auttavat puolustajia ja blokkaavat laukauksia joukkueensa eteen. Kun lapsi sisäistää, että valmentaja arvostaa luotettavuutta omassa päässä, hän alkaa automaattisesti kiinnittää huomiota oman pään pelaamiseen. Vanhemman tuki ja kannustus puolustustaitojen kehittämisessä (kuten oikea sijoittuminen, mailan käyttö puolustuksessa ja luistelu omalle maalille päin tilanteiden jälkeen) rakentaa lapselle itseluottamusta olla kentällä luotettava kaikissa tilanteissa.
Voita pienet kamppailut (esimerkiksi 50/50-kiekot ja laitatilanteet)
Jääkiekko-ottelut ratkeavat usein pieniin tilanteisiin – irtokiekkoihin, kulmavääntöihin ja muihin kamppailuihin. Valmentajat rakastavat pelaajia, jotka voittavat 50/50-kiekkoja ja tekevät “likaiset työt” joukkueen eteen. Pelaaja, joka taistelee jokaisesta kiekosta loppuun asti, taklaa puhtaasti tilanteet loppuun ja tulee kiekon kanssa laitatilanteista, ansaitsee nopeasti lisäluottamusta. Itse asiassa moni valmentaja ajattelee, että ”mikään valmentaja ei penkitä pelaajaa, joka näyttää joka vaihdossa taistelutahtoa ja antaa kaikkensa”. Kun nuori voittaa kaksinkamppailuja ja nappaa irtokiekkoja vastustajalta, hän auttaa joukkuetta pitämään kiekonhallinnan – ja valmentaja huomaa tämän varmasti.
Vanhempana voit rohkaista lasta pelaamaan ennakkoluulottomasti ja kovaa mutta puhtaasti. Korosta, että jokainen pieni kamppailu on mahdollisuus näyttää esimerkkiä muille ja ansaita valmentajan silmissä pisteitä. Voitte harjoitella kotipihassa tai puistossa vastaavia tilanteita leikin varjolla: esimerkiksi laittamalla kaksi lasta kilpailemaan vapaasta pallosta tai kiekosta nurmikolla. Näin lapsi oppii olemaan periksiantamatonluonnollisella tavalla. Myös lapsen fyysisen voiman kehittäminen ikätasolle sopivasti (esim. kehonhallinta, keskivartalon voima) auttaa häntä pärjäämään laitakahinoissa. Muista kuitenkin painottaa, että taito voittaa kamppailut ei tarkoita sääntöjen rikkomista – mailannostot, oikea-aikaiset taklaukset ja sitkeys ovat avainsanoja. Kun vanhempi kannustaa tähän asenteeseen ja antaa positiivista palautetta taistelutahdosta, lapsi uskaltaa laittaa kroppansa likoon jokaisessa vaihdossa.
Hallitse erikoistilanteet (ylivoima ja alivoima)
Erikoistilanteet – ylivoimapelit ja alivoimat – ovat hetkiä, joissa valmentaja käyttää vain luottopelaajiaan. Jos nuori pelaaja kehittää itsestään erikoistilanteiden osaajan, hänen jääaikansa kasvaa automaattisesti. Kaikki joukkueessa eivät pääse ylivoimalle tai alivoimalle, joten näihin rooleihin erikoistuminen tekee pelaajasta entistä arvokkaamman. Itse asiassa erään juniorivalmentajan mukaan ylivoiman tai alivoiman opetteleminen voi parantaa peliaikaa huomattavasti. Jokainen pelaajatyyppi pystyy tuomaan jotain sekä yli- että alivoimapeliin, ja jos nuori osoittaa osaamista näissä tilanteissa (vaikkapa on hyvä purkamaan kiekkoja alivoimalla tai löytää ylivoimalla vapaat syöttölinjat), valmentaja uskaltaa laittaa hänet useammin jäälle.
Miten vanhempi voi tukea? Ensinnäkin, auta lasta ymmärtämään erikoistilanteiden merkitys. Voitte katsella yhdessä jääkiekko-otteluita ja analysoida, mitä hyvällä ylivoimalla tehdään tai miten tehokas alivoimapelaaja toimii (esimerkiksi aktiivinen mailapeli, oikea sijoittuminen laukaisulinjalle, nopeat purut). Kannusta lasta kokeilemaan eri rooleja: joskus alivoimalle erikoistuva pelaaja voi olla joukkueelle yhtä tärkeä kuin paras maalintekijä ylivoimalla. Opettele joukkueen kuviot yhdessä lapsen kanssa – esimerkiksi miten heidän joukkueessaan pelataan ylivoimaa tai miten alivoimaneliö liikkuu. Jos lapsesi on innokas, rohkaise häntä kysymään valmentajalta mahdollisuutta kokeilla ylivoima- tai alivoimavastuuta harjoituksissa. Valmentajat arvostavat aloitteellisuutta, kunhan nuori osoittaa myös ymmärrystä joukkueen taktiikoista. Vanhempana voit myös järjestää lapselle tilaisuuksia harjoitella laukauksia ja syöttöjä (ylivoiman taitoja) sekä kiekon rajaamista ja blokkaamista (alivoiman taitoja) omalla ajalla. Kun lapsi tuntee olonsa varmaksi erikoistilanteissa, hänestä voi tulla valmentajan luottopelaaja, joka lähetetään jäälle heti kun tuomari nostaa kätensä pystyyn jäähyn merkiksi.
Näytä älykästä kurinalaisuutta
Jääaikaa saadakseen nuoren pelaajan on osoitettava kurinalaisuutta – mutta fiksulla tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että hän noudattaa joukkueen sääntöjä ja pelitapaa tinkimättä, välttää turhat rangaistukset ja pitää pään kylmänä tiukoissakin paikoissa. Valmentaja arvostaa aggressiivisuutta ja tunnetta, mutta jokainen ”tyhmä jäähy” on pois joukkueen edusta. Mikä erottaa älykkään kurinalaisuuden tavallisesta? Älykäs pelaaja osaa antaa kovuutta silloin kun tarvitaan, muttei vahingoita joukkuetta huolimattomuudella tai kuumakalleilulla. Esimerkiksi jos vastustaja taklaa kovaa tai pelaa likaisesti, fiksu pelaaja puolustaa joukkuekaveriaan harkiten: hän voi antaa takaisin puhtaan taklauksen muodossa sopivan tilaisuuden tullen, vaikkapa heti seuraavassa tilanteessa, jotta viesti menee perille. Jos siitä joskus seuraakin pieni rangaistus, joukkue usein ymmärtää teon tarkoituksen ja taistelee alivoiman läpi entistä tarmokkaammin – ja valmentaja panee merkille, että pelaaja toimi joukkueen puolesta. Sen sijaan turha mailalla huitaisu tai tuomarin kanssa riitely kostautuu varmasti peliajan vähenemisenä.
Vanhempana voit opastaa lasta tunteiden hallinnassa ja pelisääntöjen kunnioittamisessa. Lapset seuraavat herkästi aikuisten esimerkkiä: jos vanhempi huutelee katsomosta tuomarille tai moittii valmentajaa kotona, lapsi saa mallin huonosta kurinalaisuudesta. Pyri siis näyttämään itse rauhallisuutta ja positiivisuutta. Keskustele lapsen kanssa tunteista pelin jälkeen – miltä tuntui, oliko tilanteita, joissa hermot meinasivat pettää, ja miten niissä voisi toimia paremmin ensi kerralla. Korosta, että jääkiekkoon kuuluu kovuus, mutta myös kunnioitus: kova puhdas taklaus on parempi kuin kiukusta otettu tyhmä jäähy. Voitte sopia vaikka palkinnosta, kun lapsi pystyy läpi turnauksen pelaamaan ilman ainuttakaan turhaa jäähyä, tai kehittää keinon purkaa turhautumista (esim. syvä hengitys vaihdossa). Kurinalaisuus näkyy myös harjoituksissa – muistuta lasta, että ohjeiden kuunteleminen ja niiden mukaan toimiminen on osa kurinalaista asennetta. Kun nuori omaksuu älykkään kurinalaisuuden, valmentaja uskaltaa peluuttaa häntä tiukoissakin tilanteissa pelkäämättä, että joukkue joutuisi alivoimalle hölmöilyn takia.
Ole paras harjoituksissa
Sanonta “niin treenaat kuin pelaat” pitää jääkiekossa hyvin paikkansa. Jokainen harjoitus on näytön paikkanuorelle pelaajalle. Valmentajat tarkkailevat harjoituksissa kaikkea: asennetta, työmäärää, oppimiskykyä ja yhteistyötä muiden kanssa. Jos lapsesi haluaa enemmän vastuuta peleissä, hänen täytyy ensin voittaa valmentajan luottamus harjoituksissa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että nuori tulee treeneihin ajoissa ja valmistautuneena, kuuntelee ohjeet tarkasti ja yrittää täysillä jokaisessa harjoitusrastissa. Kun valmentaja näkee, että pelaaja ymmärtää harjoitellut systeemit, tekee kovasti töitä ja on fiksu kaukalossa jo harjoituksissa, hän antaa todennäköisemmin tälle enemmän jääaikaa myös otteluissa.
Vanhemman rooli on tärkeä arjen rutiineissa, jotka tukevat harjoituksissa onnistumista. Huolehdi, että lapsi saa riittävästi unta ja monipuolista ravintoa – väsynyt tai huonosti syönyt lapsi ei jaksa antaa parastaan treeneissä. Tue lasta harjoituksiin lähtemisessä: kehu hänen ahkeruuttaan, osoita olevasi kiinnostunut hänen tekemisestään (“Miten harjoitukset sujuivat tänään? Opitko jotain uutta?”). Kannusta lasta johtamaan esimerkillä treeneissä: ole se, joka on ensimmäisenä jonossa harjoittelemassa, ota treenit tosissaan mutta hyvällä mielellä, ja auta kaveria jos hän ei muista jotain harjoitetta. Voit myös muistuttaa lasta, että virheitä saa ja pitää tulla – tärkeintä on yrittää kunnolla ja oppia niistä. Jos lapsella on heikkouksia, rohkaise häntä tekemään ylimääräistä työtä niiden parantamiseksi vaikkapa kotipihalla tai oman harjoitusohjelman avulla. Kun nuori on harjoituksissa “se paras versio itsestään” – eli näyttää johtajuutta, työetiikkaa ja kehittymishalua – valmentaja huomaa sen varmasti ja palkitsee sen enemmällä jääajalla.
Kommunikoi ja sitoudu joukkueeseen
Lopulta jääaikakysymys palautuu usein siihen, kuinka hyvä joukkuepelaaja nuori on. Valmentajat arvostavat pelaajia, jotka viestivät selkeästi ja positiivisesti sekä kaukalossa että sen ulkopuolella, ja jotka ovat sitoutuneita yhteiseen päämäärään. Hyvä kommunikointi jäällä parantaa joukkueen yhteistyötä ja ehkäisee virheitä: pelaajat, jotka puhuvat toisilleen, pystyvät organisoimaan peliä paremmin ja reagoimaan tilanteisiin nopeammin. Avoin viestintä kaukalossa kohentaa joukkueen koordinointia, rakentaa luottamusta pelaajien kesken ja nostaa moraalia. Kun nuori pelaaja huutaa esimerkiksi “minä otan!” puolustaessaan tai neuvoo kaveria “aikaa on” tämän saadessa kiekon, valmentaja näkee hänen ymmärtävän pelin ja ajattelevan joukkuetta. Myös vaihtopenkillä äänessä oleminen, omien tsemppaaminen ja ohjeistaminen, on merkki sitoutumisesta. Positiivinen asenne on ratkaiseva: jos lapsi jaksaa kannustaa muita silloinkin, kun hän itse pelaa vähemmän, valmentaja noteeraa sen.
Vanhemmat voivat tukea lapsen viestintä- ja yhteistyötaitoja monin tavoin. Ensinnäkin, kannusta lasta puhumaan: harjoitelkaa kotona vaikka pieniä juttuja, kuten että lapsi kertoo ääneen “haen kiekon” tai “tarjoa laitaa” – näin hän tottuu ilmaisemaan itseään kentällä rohkeasti. Pelaaminen kavereiden kanssa pihapeleissäkin kehittää kommunikaatiota. Toiseksi, painota joukkueen arvostamista: muistuta, että jokainen joukkuekaveri on tärkeä, ja yhteishenki syntyy pienistä teoista. Osallistukaa yhdessä joukkueen tapahtumiin, talkoisiin tai fanittakaa muita oman seuran ikäluokkia – tämä kaikki opettaa lapselle, että hän on osa isompaa yhteisöä. Sitoudu itsekin vanhempana joukkueen arvoihin: kun lapsi näkee vanhempansa tukevan valmentajan linjauksia, kunnioittavan muita vanhempia ja pelaajia, sekä iloitsevan joukkueen onnistumisista eikä vain oman lapsen suorituksista, hän omaksuu saman asenteen. Ja jos lapsellasi on kapteenin tai varakapteenin rooli, tue häntä johtajuudessa: keskustelkaa, mitä hyvä kapteeni tekee (esim. ottaa kaikki mukaan, ratkaisee ristiriitoja, näyttää esimerkkiä). Lopulta sitoutunut joukkuepelaaja on valmentajalle kullanarvoinen – tällaisen pelaajan jääaika kasvaa luonnostaan, koska häneen voidaan luottaa monessa roolissa ja hän tekee kaikessa parhaansa joukkueen eteen.
Yhteenveto: tue lasta kohti isompaa roolia
Yhteenvetona voidaan todeta, että enemmän jääaikaa ansaitaan ennen kaikkea työnteolla, asenteella ja joukkuehengen vaalimisella. Kuusi edellä käsiteltyä keinoa – puolustussuunnan luotettavuus, pienten kamppailujen voittaminen, erikoistilanteiden hallinta, älykäs kurinalaisuus, harjoituksissa loistaminen sekä kommunikointi ja sitoutuminen – ovat kaikki osa-alueita, joilla nuori pelaaja voi rakentaa valmentajan luottamusta peli peliltä. Vanhempana olet avainasemassa tukemassa näitä kehityskohteita arjessa. Sinun kannustuksesi, esimerkkisi ja kiinnostuksesi voivat sytyttää lapsessa halun tehdä töitä ja kehittyä.
Muista, että jokainen pelaaja kehittyy omaa tahtiaan. Tärkeintä on säilyttää ilo ja rakkaus lajiin. Kun lapsi nauttii pelaamisesta ja kokee vanhempansa tukevan häntä riippumatta peliajasta, hän uskaltaa yrittää parhaansa jokaisessa vaihdossa. Pienin askelin nämä parhaansa yrittämiset kääntyvät teoiksi, joita valmentaja arvostaa ja palkitsee. Lopulta lisäjääaika tulee ikään kuin kaupanpäällisenä sille työlle, jonka nuori on tehnyt ja sinä vanhempana saat nähdä, kuinka lapsesi rooli joukkueessa kasvaa.
Disclamerina sanottakoon vielä että blogin aiheesta Seguron mielipidettä edustaa viimeisen kappaleen ”Tärkeintä on säilyttää ilo ja rakkaus lajiin”, muu on objektiivista analyysia joukkuetoiminnasta ja valmentajien ja pelaajien välisistä suhteista.
